kauniste

Finnish

Etymology

From kaunistaa +‎ -e.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑu̯nisteˣ/, [ˈkɑu̯nis̠t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑuniste
• Syllabification^(key): kau‧nis‧te

Noun

kauniste

1. decoration

Declension

Inflection of kauniste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		kauniste	kaunisteet
genitive		kaunisteen	kaunisteiden kaunisteitten
partitive		kaunistetta	kaunisteita
illative		kaunisteeseen	kaunisteisiin kaunisteihin
		singular	plural
nominative		kauniste	kaunisteet
accusative	nom.	kauniste	kaunisteet
	gen.	kaunisteen
genitive		kaunisteen	kaunisteiden kaunisteitten
partitive		kaunistetta	kaunisteita
inessive		kaunisteessa	kaunisteissa
elative		kaunisteesta	kaunisteista
illative		kaunisteeseen	kaunisteisiin kaunisteihin
adessive		kaunisteella	kaunisteilla
ablative		kaunisteelta	kaunisteilta
allative		kaunisteelle	kaunisteille
essive		kaunisteena	kaunisteina
translative		kaunisteeksi	kaunisteiksi
instructive		—	kaunistein
abessive		kaunisteetta	kaunisteitta
comitative		—	kaunisteineen

Possessive forms of kauniste (type hame)
possessor	singular	plural
1st person	kaunisteeni	kaunisteemme
2nd person	kaunisteesi	kaunisteenne
3rd person	kaunisteensa

Anagrams

• esikunta, etukansi, ientasku, nukeista, sekuntia