etsijä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

etsiä +‎ -jä

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈetsijæ/, [ˈe̞ts̠ijæ]
  • Rhymes: -etsijæ
  • Syllabification: et‧si‧jä

Noun[edit]

etsijä

  1. searcher

Declension[edit]

Inflection of etsijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative etsijä etsijät
genitive etsijän etsijöiden
etsijöitten
partitive etsijää etsijöitä
illative etsijään etsijöihin
singular plural
nominative etsijä etsijät
accusative nom. etsijä etsijät
gen. etsijän
genitive etsijän etsijöiden
etsijöitten
etsijäinrare
partitive etsijää etsijöitä
inessive etsijässä etsijöissä
elative etsijästä etsijöistä
illative etsijään etsijöihin
adessive etsijällä etsijöillä
ablative etsijältä etsijöiltä
allative etsijälle etsijöille
essive etsijänä etsijöinä
translative etsijäksi etsijöiksi
instructive etsijöin
abessive etsijättä etsijöittä
comitative etsijöineen
Possessive forms of etsijä (type kulkija)
possessor singular plural
1st person etsijäni etsijämme
2nd person etsijäsi etsijänne
3rd person etsijänsä

Anagrams[edit]