häirintä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index hä)

Etymology[edit]

häiri- +‎ -ntä

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: häi‧rin‧tä
  • IPA(key): /ˈhæirintæ/

Noun[edit]

häirintä

  1. interference
  2. harassment

Declension[edit]

Inflection of häirintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative häirintä häirinnät
genitive häirinnän häirintöjen
partitive häirintää häirintöjä
illative häirintään häirintöihin
singular plural
nominative häirintä häirinnät
accusative nom.? häirintä häirinnät
gen. häirinnän
genitive häirinnän häirintöjen
häirintäinrare
partitive häirintää häirintöjä
inessive häirinnässä häirinnöissä
elative häirinnästä häirinnöistä
illative häirintään häirintöihin
adessive häirinnällä häirinnöillä
ablative häirinnältä häirinnöiltä
allative häirinnälleˣ häirinnöilleˣ
essive häirintänä häirintöinä
translative häirinnäksi häirinnöiksi
instructive häirinnöin
abessive häirinnättä häirinnöittä
comitative häirintöineen