hienostuneisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hieno ‎(fine) > hienostua ‎(to get refined) > hienostunut ‎(refined, delicate) +‎ -uus ‎(-ness)

Noun[edit]

hienostuneisuus

  1. delicacy (elegance, refinement)

Declension[edit]

Inflection of hienostuneisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative hienostuneisuus hienostuneisuudet
genitive hienostuneisuuden hienostuneisuuksien
partitive hienostuneisuutta hienostuneisuuksia
illative hienostuneisuuteen hienostuneisuuksiin
singular plural
nominative hienostuneisuus hienostuneisuudet
accusative nom. hienostuneisuus hienostuneisuudet
gen. hienostuneisuuden
genitive hienostuneisuuden hienostuneisuuksien
partitive hienostuneisuutta hienostuneisuuksia
inessive hienostuneisuudessa hienostuneisuuksissa
elative hienostuneisuudesta hienostuneisuuksista
illative hienostuneisuuteen hienostuneisuuksiin
adessive hienostuneisuudella hienostuneisuuksilla
ablative hienostuneisuudelta hienostuneisuuksilta
allative hienostuneisuudelle hienostuneisuuksille
essive hienostuneisuutena hienostuneisuuksina
translative hienostuneisuudeksi hienostuneisuuksiksi
instructive hienostuneisuuksin
abessive hienostuneisuudetta hienostuneisuuksitta
comitative hienostuneisuuksineen