hienostunut

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

hienostunut (comparative hienostuneempi, superlative hienostunein)

  1. exquisite, refined, classy, polished, sophisticated

Declension[edit]

Inflection of hienostunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative hienostunut hienostuneet
genitive hienostuneen hienostuneiden
hienostuneitten
partitive hienostunutta hienostuneita
illative hienostuneeseen hienostuneisiin
hienostuneihin
singular plural
nominative hienostunut hienostuneet
accusative nom. hienostunut hienostuneet
gen. hienostuneen
genitive hienostuneen hienostuneiden
hienostuneitten
partitive hienostunutta hienostuneita
inessive hienostuneessa hienostuneissa
elative hienostuneesta hienostuneista
illative hienostuneeseen hienostuneisiin
hienostuneihin
adessive hienostuneella hienostuneilla
ablative hienostuneelta hienostuneilta
allative hienostuneelle hienostuneille
essive hienostuneena hienostuneina
translative hienostuneeksi hienostuneiksi
instructive hienostunein
abessive hienostuneetta hienostuneitta
comitative hienostuneine

Verb[edit]

hienostunut

  1. Past active participle of hienostua.