huiputus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huiputtaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhui̯putus/, [ˈhui̯put̪us̠]
  • Rhymes: -uiputus
  • Syllabification: hui‧pu‧tus

Noun[edit]

huiputus

  1. trick, sham, deceit, con, swindle

Declension[edit]

Inflection of huiputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative huiputus huiputukset
genitive huiputuksen huiputusten
huiputuksien
partitive huiputusta huiputuksia
illative huiputukseen huiputuksiin
singular plural
nominative huiputus huiputukset
accusative nom. huiputus huiputukset
gen. huiputuksen
genitive huiputuksen huiputusten
huiputuksien
partitive huiputusta huiputuksia
inessive huiputuksessa huiputuksissa
elative huiputuksesta huiputuksista
illative huiputukseen huiputuksiin
adessive huiputuksella huiputuksilla
ablative huiputukselta huiputuksilta
allative huiputukselle huiputuksille
essive huiputuksena huiputuksina
translative huiputukseksi huiputuksiksi
instructive huiputuksin
abessive huiputuksetta huiputuksitta
comitative huiputuksineen
Possessive forms of huiputus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person huiputukseni huiputuksemme
2nd person huiputuksesi huiputuksenne
3rd person huiputuksensa