huokailla

Finnish

Etymology

huoata +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhuo̯kɑi̯lːɑˣ/, [ˈhuo̞̯kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uokɑilːɑ
• Syllabification^(key): huo‧kail‧la

Verb

huokailla

1. frequentative of huoata (“to sigh”)

Conjugation

Inflection of huokailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huokailen	en huokaile	1st sing.	olen huokaillut	en ole huokaillut
2nd sing.		huokailet	et huokaile	2nd sing.	olet huokaillut	et ole huokaillut
3rd sing.		huokailee	ei huokaile	3rd sing.	on huokaillut	ei ole huokaillut
1st plur.		huokailemme	emme huokaile	1st plur.	olemme huokailleet	emme ole huokailleet
2nd plur.		huokailette	ette huokaile	2nd plur.	olette huokailleet	ette ole huokailleet
3rd plur.		huokailevat	eivät huokaile	3rd plur.	ovat huokailleet	eivät ole huokailleet
passive		huokaillaan	ei huokailla	passive	on huokailtu	ei ole huokailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huokailin	en huokaillut	1st sing.	olin huokaillut	en ollut huokaillut
2nd sing.		huokailit	et huokaillut	2nd sing.	olit huokaillut	et ollut huokaillut
3rd sing.		huokaili	ei huokaillut	3rd sing.	oli huokaillut	ei ollut huokaillut
1st plur.		huokailimme	emme huokailleet	1st plur.	olimme huokailleet	emme olleet huokailleet
2nd plur.		huokailitte	ette huokailleet	2nd plur.	olitte huokailleet	ette olleet huokailleet
3rd plur.		huokailivat	eivät huokailleet	3rd plur.	olivat huokailleet	eivät olleet huokailleet
passive		huokailtiin	ei huokailtu	passive	oli huokailtu	ei ollut huokailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huokailisin	en huokailisi	1st sing.	olisin huokaillut	en olisi huokaillut
2nd sing.		huokailisit	et huokailisi	2nd sing.	olisit huokaillut	et olisi huokaillut
3rd sing.		huokailisi	ei huokailisi	3rd sing.	olisi huokaillut	ei olisi huokaillut
1st plur.		huokailisimme	emme huokailisi	1st plur.	olisimme huokailleet	emme olisi huokailleet
2nd plur.		huokailisitte	ette huokailisi	2nd plur.	olisitte huokailleet	ette olisi huokailleet
3rd plur.		huokailisivat	eivät huokailisi	3rd plur.	olisivat huokailleet	eivät olisi huokailleet
passive		huokailtaisiin	ei huokailtaisi	passive	olisi huokailtu	ei olisi huokailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huokaile	älä huokaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huokailkoon	älköön huokailko	3rd sing.	olkoon huokaillut	älköön olko huokaillut
1st plur.		huokailkaamme	älkäämme huokailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huokailkaa	älkää huokailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huokailkoot	älkööt huokailko	3rd plur.	olkoot huokailleet	älkööt olko huokailleet
passive		huokailtakoon	älköön huokailtako	passive	olkoon huokailtu	älköön olko huokailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huokaillen	en huokaille	1st sing.	lienen huokaillut	en liene huokaillut
2nd sing.		huokaillet	et huokaille	2nd sing.	lienet huokaillut	et liene huokaillut
3rd sing.		huokaillee	ei huokaille	3rd sing.	lienee huokaillut	ei liene huokaillut
1st plur.		huokaillemme	emme huokaille	1st plur.	lienemme huokailleet	emme liene huokailleet
2nd plur.		huokaillette	ette huokaille	2nd plur.	lienette huokailleet	ette liene huokailleet
3rd plur.		huokaillevat	eivät huokaille	3rd plur.	lienevät huokailleet	eivät liene huokailleet
passive		huokailtaneen	ei huokailtane	passive	lienee huokailtu	ei liene huokailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huokailla		present	huokaileva	huokailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huokaillakseni huokaillaksemme 2nd huokaillaksesi huokaillaksenne 3rd huokaillakseen huokaillaksensa		past	huokaillut	huokailtu
2nd	inessive2	huokaillessa	huokailtaessa	agent3	huokailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huokaillessani huokaillessamme 2nd huokaillessasi huokaillessanne 3rd huokaillessaan huokaillessansa		negative	huokailematon
	instructive	huokaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huokailemassa	—
	elative	huokailemasta	—
	illative	huokailemaan	—
	adessive	huokailemalla	—
	abessive	huokailematta	—
	instructive	huokaileman	huokailtaman
4th4	verbal noun	huokaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huokailemaisillani huokailemaisillamme 2nd huokailemaisillasi huokailemaisillanne 3rd huokailemaisillaan huokailemaisillansa

Derived terms

• huokailija
• huokailu

 

Further reading

• “huokailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02