huolimaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huolia +‎ -maton

Adjective[edit]

huolimaton (comparative huolimattomampi, superlative huolimattomin)

  1. sloppy, careless, negligent.

Declension[edit]

Inflection of huolimaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative huolimaton huolimattomat
genitive huolimattoman huolimattomien
partitive huolimatonta huolimattomia
illative huolimattomaan huolimattomiin
singular plural
nominative huolimaton huolimattomat
accusative nom. huolimaton huolimattomat
gen. huolimattoman
genitive huolimattoman huolimattomien
huolimatontenrare
partitive huolimatonta huolimattomia
inessive huolimattomassa huolimattomissa
elative huolimattomasta huolimattomista
illative huolimattomaan huolimattomiin
adessive huolimattomalla huolimattomilla
ablative huolimattomalta huolimattomilta
allative huolimattomalle huolimattomille
essive huolimattomana huolimattomina
translative huolimattomaksi huolimattomiksi
instructive huolimattomin
abessive huolimattomatta huolimattomitta
comitative huolimattomine
Possessive forms of huolimaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person huolimattomani huolimattomamme
2nd person huolimattomasi huolimattomanne
3rd person huolimattomansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Participle[edit]

huolimaton

  1. Negative participle of huolia.