hyväksyntä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb hyväksyä > hyväksy- +‎ -ntä.

Noun[edit]

hyväksyntä

  1. approval
  2. assent
  3. sanction (approval of an action by an authority)

Declension[edit]

Inflection of hyväksyntä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative hyväksyntä hyväksynnät
genitive hyväksynnän hyväksyntöjen
partitive hyväksyntää hyväksyntöjä
illative hyväksyntään hyväksyntöihin
singular plural
nominative hyväksyntä hyväksynnät
accusative nom.? hyväksyntä hyväksynnät
gen. hyväksynnän
genitive hyväksynnän hyväksyntöjen
hyväksyntäinrare
partitive hyväksyntää hyväksyntöjä
inessive hyväksynnässä hyväksynnöissä
elative hyväksynnästä hyväksynnöistä
illative hyväksyntään hyväksyntöihin
adessive hyväksynnällä hyväksynnöillä
ablative hyväksynnältä hyväksynnöiltä
allative hyväksynnälle hyväksynnöille
essive hyväksyntänä hyväksyntöinä
translative hyväksynnäksi hyväksynnöiksi
instructive hyväksynnöin
abessive hyväksynnättä hyväksynnöittä
comitative hyväksyntöineen