irtaantua

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

irtaantua

  1. (intransitive) To be detached, loosened.
  2. (intransitive) To secede.

Conjugation[edit]

Inflection of irtaantua (Kotus type 52/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtaannun en irtaannu 1st sing. olen irtaantunut en ole irtaantunut
2nd sing. irtaannut et irtaannu 2nd sing. olet irtaantunut et ole irtaantunut
3rd sing. irtaantuu ei irtaannu 3rd sing. on irtaantunut ei ole irtaantunut
1st plur. irtaannumme emme irtaannu 1st plur. olemme irtaantuneet emme ole irtaantuneet
2nd plur. irtaannutte ette irtaannu 2nd plur. olette irtaantuneet ette ole irtaantuneet
3rd plur. irtaantuvat eivät irtaannu 3rd plur. ovat irtaantuneet eivät ole irtaantuneet
passive irtaannutaan ei irtaannuta passive on irtaannuttu ei ole irtaannuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtaannuin en irtaantunut 1st sing. olin irtaantunut en ollut irtaantunut
2nd sing. irtaannuit et irtaantunut 2nd sing. olit irtaantunut et ollut irtaantunut
3rd sing. irtaantui ei irtaantunut 3rd sing. oli irtaantunut ei ollut irtaantunut
1st plur. irtaannuimme emme irtaantuneet 1st plur. olimme irtaantuneet emme olleet irtaantuneet
2nd plur. irtaannuitte ette irtaantuneet 2nd plur. olitte irtaantuneet ette olleet irtaantuneet
3rd plur. irtaantuivat eivät irtaantuneet 3rd plur. olivat irtaantuneet eivät olleet irtaantuneet
passive irtaannuttiin ei irtaannuttu passive oli irtaannuttu ei ollut irtaannuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtaantuisin en irtaantuisi 1st sing. olisin irtaantunut en olisi irtaantunut
2nd sing. irtaantuisit et irtaantuisi 2nd sing. olisit irtaantunut et olisi irtaantunut
3rd sing. irtaantuisi ei irtaantuisi 3rd sing. olisi irtaantunut ei olisi irtaantunut
1st plur. irtaantuisimme emme irtaantuisi 1st plur. olisimme irtaantuneet emme olisi irtaantuneet
2nd plur. irtaantuisitte ette irtaantuisi 2nd plur. olisitte irtaantuneet ette olisi irtaantuneet
3rd plur. irtaantuisivat eivät irtaantuisi 3rd plur. olisivat irtaantuneet eivät olisi irtaantuneet
passive irtaannuttaisiin ei irtaannuttaisi passive olisi irtaannuttu ei olisi irtaannuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. irtaannu älä irtaannu 2nd sing. ole irtaantunut älä ole irtaantunut
3rd sing. irtaantukoon älköön irtaantuko 3rd sing. olkoon irtaantunut älköön olko irtaantunut
1st plur. irtaantukaamme älkäämme irtaantuko 1st plur. olkaamme irtaantuneet älkäämme olko irtaantuneet
2nd plur. irtaantukaa älkää irtaantuko 2nd plur. olkaa irtaantuneet älkää olko irtaantuneet
3rd plur. irtaantukoot älkööt irtaantuko 3rd plur. olkoot irtaantuneet älkööt olko irtaantuneet
passive irtaannuttakoon älköön irtaannuttako passive olkoon irtaannuttu älköön olko irtaannuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtaantunen en irtaantune 1st sing. lienen irtaantunut en liene irtaantunut
2nd sing. irtaantunet et irtaantune 2nd sing. lienet irtaantunut et liene irtaantunut
3rd sing. irtaantunee ei irtaantune 3rd sing. lienee irtaantunut ei liene irtaantunut
1st plur. irtaantunemme emme irtaantune 1st plur. lienemme irtaantuneet emme liene irtaantuneet
2nd plur. irtaantunette ette irtaantune 2nd plur. lienette irtaantuneet ette liene irtaantuneet
3rd plur. irtaantunevat eivät irtaantune 3rd plur. lienevät irtaantuneet eivät liene irtaantuneet
passive irtaannuttaneen ei irtaannuttane passive lienee irtaannuttu ei liene irtaannuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st irtaantua present irtaantuva irtaannuttava
long 1st2 irtaantuakseen past irtaantunut irtaannuttu
2nd inessive1 irtaantuessa irtaannuttaessa agent1, 3 irtaantuma
instructive irtaantuen negative irtaantumaton
3rd inessive irtaantumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative irtaantumasta
illative irtaantumaan
adessive irtaantumalla
abessive irtaantumatta
instructive irtaantuman irtaannuttaman
4th nominative irtaantuminen
partitive irtaantumista
5th2 irtaantumaisillaan