kökkö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: kokko and Kokko

Chuukese[edit]

Noun[edit]

kökkö

  1. calling

Finnish[edit]

Noun[edit]

kökkö

  1. (dialectal) dung, manure

Declension[edit]

Inflection of kökkö (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kökkö kököt
genitive kökön kökköjen
partitive kökköä kökköjä
illative kökköön kökköihin
singular plural
nominative kökkö kököt
accusative nom. kökkö kököt
gen. kökön
genitive kökön kökköjen
partitive kökköä kökköjä
inessive kökössä kököissä
elative kököstä kököistä
illative kökköön kökköihin
adessive kököllä kököillä
ablative kököltä kököiltä
allative kökölle kököille
essive kökkönä kökköinä
translative kököksi kököiksi
instructive kököin
abessive kököttä kököittä
comitative kökköineen

Synonyms[edit]

Adjective[edit]

kökkö (comparative kökömpi, superlative kököin)

  1. (colloquial) shit (of poor quality; worthless)
    Olipa kökkö filmi!
    What a shit film that was!
  2. (colloquial) shit (nasty; despicable)
    Se oli kökkö juttu tehdä sille.
    That was a shit thing to do to him.

Declension[edit]

Inflection of kökkö (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kökkö kököt
genitive kökön kökköjen
partitive kökköä kökköjä
illative kökköön kökköihin
singular plural
nominative kökkö kököt
accusative nom. kökkö kököt
gen. kökön
genitive kökön kökköjen
partitive kökköä kökköjä
inessive kökössä kököissä
elative kököstä kököistä
illative kökköön kökköihin
adessive kököllä kököillä
ablative kököltä kököiltä
allative kökölle kököille
essive kökkönä kökköinä
translative kököksi kököiksi
instructive kököin
abessive kököttä kököittä
comitative kökköine