køpsla

Old Swedish

Etymology

kø̄p +‎ slā

Verb

kø̄pslā

1. to bargain (negotiate a deal)
2. to haggle
3. (by extension) to negotiate

Conjugation

Conjugation of kø̄pslā (strong)

	present			past
infinitive	kø̄pslā			—
participle	kø̄pslāndi			kø̄pslaghin
active voice	indicative	subjunctive	imperative	indicative	subjunctive
iæk	kø̄pslār	kø̄pslāi, kø̄pslāe	—	kø̄pslō	kø̄pslōghi, kø̄pslōghe
þū	kø̄pslār	kø̄pslāi, kø̄pslāe	kø̄pslā	kø̄pslōt	kø̄pslōghi, kø̄pslōghe
han	kø̄pslār	kø̄pslāi, kø̄pslāe	—	kø̄pslō	kø̄pslōghi, kø̄pslōghe
vīr	kø̄pslāum, kø̄pslāom	kø̄pslāum, kø̄pslāom	kø̄pslāum, kø̄pslāom	kø̄pslōghum, kø̄pslōghom	kø̄pslōghum, kø̄pslōghom
īr	kø̄pslāin	kø̄pslāin	kø̄pslāin	kø̄pslōghin	kø̄pslōghin
þēr	kø̄pslāa	kø̄pslāin	—	kø̄pslōghu, kø̄pslōgho	kø̄pslōghin
mediopassive voice	indicative	subjunctive	imperative	indicative	subjunctive
iæk	kø̄pslās	kø̄pslāis, kø̄pslāes	—	kø̄pslōs	kø̄pslōghis, kø̄pslōghes
þū	kø̄pslās	kø̄pslāis, kø̄pslāes	—	kø̄pslōts	kø̄pslōghis, kø̄pslōghes
han	kø̄pslās	kø̄pslāis, kø̄pslāes	—	kø̄pslōs	kø̄pslōghis, kø̄pslōghes
vīr	kø̄pslāums, -oms	kø̄pslāums, kø̄pslāoms	—	kø̄pslōghums, kø̄pslōghoms	kø̄pslōghums, kø̄pslōghoms
īr	kø̄pslāins	kø̄pslāins	—	kø̄pslōghins	kø̄pslōghins
þēr	kø̄pslāas	kø̄pslāins	—	kø̄pslōghus, kø̄pslōghos	kø̄pslōghins

Descendants

• Swedish: köpslå