kaavoittua

Finnish

Etymology

kaavoittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑːʋoi̯tːuɑˣ/, [ˈkɑ̝ːʋo̞i̯t̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): kaa‧voit‧tu‧a

Verb

kaavoittua

1. (intransitive) to become formal, schematized
2. (intransitive, biology) to undergo pattern formation

Conjugation

Inflection of kaavoittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaavoitun	en kaavoitu	1st sing.	olen kaavoittunut	en ole kaavoittunut
2nd sing.		kaavoitut	et kaavoitu	2nd sing.	olet kaavoittunut	et ole kaavoittunut
3rd sing.		kaavoittuu	ei kaavoitu	3rd sing.	on kaavoittunut	ei ole kaavoittunut
1st plur.		kaavoitumme	emme kaavoitu	1st plur.	olemme kaavoittuneet	emme ole kaavoittuneet
2nd plur.		kaavoitutte	ette kaavoitu	2nd plur.	olette kaavoittuneet	ette ole kaavoittuneet
3rd plur.		kaavoittuvat	eivät kaavoitu	3rd plur.	ovat kaavoittuneet	eivät ole kaavoittuneet
passive		kaavoitutaan	ei kaavoituta	passive	on kaavoituttu	ei ole kaavoituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaavoituin	en kaavoittunut	1st sing.	olin kaavoittunut	en ollut kaavoittunut
2nd sing.		kaavoituit	et kaavoittunut	2nd sing.	olit kaavoittunut	et ollut kaavoittunut
3rd sing.		kaavoittui	ei kaavoittunut	3rd sing.	oli kaavoittunut	ei ollut kaavoittunut
1st plur.		kaavoituimme	emme kaavoittuneet	1st plur.	olimme kaavoittuneet	emme olleet kaavoittuneet
2nd plur.		kaavoituitte	ette kaavoittuneet	2nd plur.	olitte kaavoittuneet	ette olleet kaavoittuneet
3rd plur.		kaavoittuivat	eivät kaavoittuneet	3rd plur.	olivat kaavoittuneet	eivät olleet kaavoittuneet
passive		kaavoituttiin	ei kaavoituttu	passive	oli kaavoituttu	ei ollut kaavoituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaavoittuisin	en kaavoittuisi	1st sing.	olisin kaavoittunut	en olisi kaavoittunut
2nd sing.		kaavoittuisit	et kaavoittuisi	2nd sing.	olisit kaavoittunut	et olisi kaavoittunut
3rd sing.		kaavoittuisi	ei kaavoittuisi	3rd sing.	olisi kaavoittunut	ei olisi kaavoittunut
1st plur.		kaavoittuisimme	emme kaavoittuisi	1st plur.	olisimme kaavoittuneet	emme olisi kaavoittuneet
2nd plur.		kaavoittuisitte	ette kaavoittuisi	2nd plur.	olisitte kaavoittuneet	ette olisi kaavoittuneet
3rd plur.		kaavoittuisivat	eivät kaavoittuisi	3rd plur.	olisivat kaavoittuneet	eivät olisi kaavoittuneet
passive		kaavoituttaisiin	ei kaavoituttaisi	passive	olisi kaavoituttu	ei olisi kaavoituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaavoitu	älä kaavoitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaavoittukoon	älköön kaavoittuko	3rd sing.	olkoon kaavoittunut	älköön olko kaavoittunut
1st plur.		kaavoittukaamme	älkäämme kaavoittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaavoittukaa	älkää kaavoittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaavoittukoot	älkööt kaavoittuko	3rd plur.	olkoot kaavoittuneet	älkööt olko kaavoittuneet
passive		kaavoituttakoon	älköön kaavoituttako	passive	olkoon kaavoituttu	älköön olko kaavoituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaavoittunen	en kaavoittune	1st sing.	lienen kaavoittunut	en liene kaavoittunut
2nd sing.		kaavoittunet	et kaavoittune	2nd sing.	lienet kaavoittunut	et liene kaavoittunut
3rd sing.		kaavoittunee	ei kaavoittune	3rd sing.	lienee kaavoittunut	ei liene kaavoittunut
1st plur.		kaavoittunemme	emme kaavoittune	1st plur.	lienemme kaavoittuneet	emme liene kaavoittuneet
2nd plur.		kaavoittunette	ette kaavoittune	2nd plur.	lienette kaavoittuneet	ette liene kaavoittuneet
3rd plur.		kaavoittunevat	eivät kaavoittune	3rd plur.	lienevät kaavoittuneet	eivät liene kaavoittuneet
passive		kaavoituttaneen	ei kaavoituttane	passive	lienee kaavoituttu	ei liene kaavoituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaavoittua		present	kaavoittuva	kaavoituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaavoittuakseni kaavoittuaksemme 2nd kaavoittuaksesi kaavoittuaksenne 3rd kaavoittuakseen kaavoittuaksensa		past	kaavoittunut	kaavoituttu
2nd	inessive2	kaavoittuessa	kaavoituttaessa	agent4	kaavoittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaavoittuessani kaavoittuessamme 2nd kaavoittuessasi kaavoittuessanne 3rd kaavoittuessaan kaavoittuessansa		negative	kaavoittumaton
	instructive	kaavoittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kaavoittumassa	—
	elative	kaavoittumasta	—
	illative	kaavoittumaan	—
	adessive	kaavoittumalla	—
	abessive	kaavoittumatta	—
	instructive	kaavoittuman	kaavoituttaman
4th3	verbal noun	kaavoittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaavoittumaisillani kaavoittumaisillamme 2nd kaavoittumaisillasi kaavoittumaisillanne 3rd kaavoittumaisillaan kaavoittumaisillansa

Derived terms

• kaavoittuma

 

Further reading

• “kaavoittua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02