kaikua

Finnish

Etymology 1

Noun

kaikua

1. (deprecated template usage) partitive singular of kaiku

Verb

kaikua

1. (intransitive) To reverberate, echo.

Conjugation

Inflection of kaikua (Kotus type 52*D/sanoa, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaiun	en kaiu	1st sing.	olen kaikunut	en ole kaikunut
2nd sing.		kaiut	et kaiu	2nd sing.	olet kaikunut	et ole kaikunut
3rd sing.		kaikuu	ei kaiu	3rd sing.	on kaikunut	ei ole kaikunut
1st plur.		kaiumme	emme kaiu	1st plur.	olemme kaikuneet	emme ole kaikuneet
2nd plur.		kaiutte	ette kaiu	2nd plur.	olette kaikuneet	ette ole kaikuneet
3rd plur.		kaikuvat	eivät kaiu	3rd plur.	ovat kaikuneet	eivät ole kaikuneet
passive		kaiutaan	ei kaiuta	passive	on kaiuttu	ei ole kaiuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaiuin	en kaikunut	1st sing.	olin kaikunut	en ollut kaikunut
2nd sing.		kaiuit	et kaikunut	2nd sing.	olit kaikunut	et ollut kaikunut
3rd sing.		kaikui	ei kaikunut	3rd sing.	oli kaikunut	ei ollut kaikunut
1st plur.		kaiuimme	emme kaikuneet	1st plur.	olimme kaikuneet	emme olleet kaikuneet
2nd plur.		kaiuitte	ette kaikuneet	2nd plur.	olitte kaikuneet	ette olleet kaikuneet
3rd plur.		kaikuivat	eivät kaikuneet	3rd plur.	olivat kaikuneet	eivät olleet kaikuneet
passive		kaiuttiin	ei kaiuttu	passive	oli kaiuttu	ei ollut kaiuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikuisin	en kaikuisi	1st sing.	olisin kaikunut	en olisi kaikunut
2nd sing.		kaikuisit	et kaikuisi	2nd sing.	olisit kaikunut	et olisi kaikunut
3rd sing.		kaikuisi	ei kaikuisi	3rd sing.	olisi kaikunut	ei olisi kaikunut
1st plur.		kaikuisimme	emme kaikuisi	1st plur.	olisimme kaikuneet	emme olisi kaikuneet
2nd plur.		kaikuisitte	ette kaikuisi	2nd plur.	olisitte kaikuneet	ette olisi kaikuneet
3rd plur.		kaikuisivat	eivät kaikuisi	3rd plur.	olisivat kaikuneet	eivät olisi kaikuneet
passive		kaiuttaisiin	ei kaiuttaisi	passive	olisi kaiuttu	ei olisi kaiuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaiu	älä kaiu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaikukoon	älköön kaikuko	3rd sing.	olkoon kaikunut	älköön olko kaikunut
1st plur.		kaikukaamme	älkäämme kaikuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaikukaa	älkää kaikuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaikukoot	älkööt kaikuko	3rd plur.	olkoot kaikuneet	älkööt olko kaikuneet
passive		kaiuttakoon	älköön kaiuttako	passive	olkoon kaiuttu	älköön olko kaiuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikunen	en kaikune	1st sing.	lienen kaikunut	en liene kaikunut
2nd sing.		kaikunet	et kaikune	2nd sing.	lienet kaikunut	et liene kaikunut
3rd sing.		kaikunee	ei kaikune	3rd sing.	lienee kaikunut	ei liene kaikunut
1st plur.		kaikunemme	emme kaikune	1st plur.	lienemme kaikuneet	emme liene kaikuneet
2nd plur.		kaikunette	ette kaikune	2nd plur.	lienette kaikuneet	ette liene kaikuneet
3rd plur.		kaikunevat	eivät kaikune	3rd plur.	lienevät kaikuneet	eivät liene kaikuneet
passive		kaiuttaneen	ei kaiuttane	passive	lienee kaiuttu	ei liene kaiuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaikua		present	kaikuva	kaiuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikuakseni kaikuaksemme 2nd kaikuaksesi kaikuaksenne 3rd kaikuakseen kaikuaksensa		past	kaikunut	kaiuttu
2nd	inessive2	kaikuessa	kaiuttaessa	agent3	kaikuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikuessani kaikuessamme 2nd kaikuessasi kaikuessanne 3rd kaikuessaan kaikuessansa		negative	kaikumaton
	instructive	kaikuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kaikumassa	—
	elative	kaikumasta	—
	illative	kaikumaan	—
	adessive	kaikumalla	—
	abessive	kaikumatta	—
	instructive	kaikuman	kaiuttaman
4th4	verbal noun	kaikuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikumaisillani kaikumaisillamme 2nd kaikumaisillasi kaikumaisillanne 3rd kaikumaisillaan kaikumaisillansa

Derived terms

• nouns: kaiku, kaiunta
• verbs: momentane kajahtaa, causative kaiuttaa
• phrases: kaikua kuuroille korville

Anagrams

• kiukaa