Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search


(index ka)


  • From the cardinal number kaksi. Originally used for classification of fields for a land reform ("isojako", Swedish: "storskiftet"): a kaksinen field gave two seeds crop for one seed planted, thus it was not very good. A field that was not even "kaksinen" was indeed not good. "Ei kovin kaksinen" (not very kaksinen), the form usually used, is a field that is barely kaksinen, thus barely worth sowing.


  • Hyphenation: kak‧si‧nen
  • IPA(key): [ˈkɑksinen]


kaksinen (not compared)

  1. (idiomatic, used always with a negation verb and very often with the adverb kovin) Not too hot, nothing to write home about.
    Elokuva ei ollut kovin kaksinen.
    The movie wasn't too hot.


Inflection of kaksinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kaksinen kaksiset
genitive kaksisen kaksisten
partitive kaksista kaksisia
illative kaksiseen kaksisiin
singular plural
nominative kaksinen kaksiset
accusative nom. kaksinen kaksiset
gen. kaksisen
genitive kaksisen kaksisten
partitive kaksista kaksisia
inessive kaksisessa kaksisissa
elative kaksisesta kaksisista
illative kaksiseen kaksisiin
adessive kaksisella kaksisilla
ablative kaksiselta kaksisilta
allative kaksiselle kaksisille
essive kaksisena kaksisina
translative kaksiseksi kaksisiksi
instructive kaksisin
abessive kaksisetta kaksisitta
comitative kaksisine