katko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: kätkö

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb katkoa ‎(to break into pieces)

Noun[edit]

katko

  1. A cut, break, pause
    Huoltotyöt aiheuttavat katkon keskiviikkona.
    Maintenance will cause a break in service on Wednesday.

Declension[edit]

Inflection of katko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative katko katkot
genitive katkon katkojen
partitive katkoa katkoja
illative katkoon katkoihin
singular plural
nominative katko katkot
accusative nom.? katko katkot
gen. katkon
genitive katkon katkojen
partitive katkoa katkoja
inessive katkossa katkoissa
elative katkosta katkoista
illative katkoon katkoihin
adessive katkolla katkoilla
ablative katkolta katkoilta
allative katkolle katkoille
essive katkona katkoina
translative katkoksi katkoiksi
instructive katkoin
abessive katkotta katkoitta
comitative katkoineen

Verb[edit]

katko

  1. Indicative present connegative form of katkoa.
  2. Second-person singular imperative present form of katkoa.
  3. Second-person singular imperative present connegative form of katkoa.

Anagrams[edit]