kellottaa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kello ‎(clock) +‎ -ttaa

Verb[edit]

kellottaa

  1. (transitive) To clock, time.

Conjugation[edit]

Inflection of kellottaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellotan en kellota 1st sing. olen kellottanut en ole kellottanut
2nd sing. kellotat et kellota 2nd sing. olet kellottanut et ole kellottanut
3rd sing. kellottaa ei kellota 3rd sing. on kellottanut ei ole kellottanut
1st plur. kellotamme emme kellota 1st plur. olemme kellottaneet emme ole kellottaneet
2nd plur. kellotatte ette kellota 2nd plur. olette kellottaneet ette ole kellottaneet
3rd plur. kellottavat eivät kellota 3rd plur. ovat kellottaneet eivät ole kellottaneet
passive kellotetaan ei kelloteta passive on kellotettu ei ole kellotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellotin en kellottanut 1st sing. olin kellottanut en ollut kellottanut
2nd sing. kellotit et kellottanut 2nd sing. olit kellottanut et ollut kellottanut
3rd sing. kellotti ei kellottanut 3rd sing. oli kellottanut ei ollut kellottanut
1st plur. kellotimme emme kellottaneet 1st plur. olimme kellottaneet emme olleet kellottaneet
2nd plur. kellotitte ette kellottaneet 2nd plur. olitte kellottaneet ette olleet kellottaneet
3rd plur. kellottivat eivät kellottaneet 3rd plur. olivat kellottaneet eivät olleet kellottaneet
passive kellotettiin ei kellotettu passive oli kellotettu ei ollut kellotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellottaisin en kellottaisi 1st sing. olisin kellottanut en olisi kellottanut
2nd sing. kellottaisit et kellottaisi 2nd sing. olisit kellottanut et olisi kellottanut
3rd sing. kellottaisi ei kellottaisi 3rd sing. olisi kellottanut ei olisi kellottanut
1st plur. kellottaisimme emme kellottaisi 1st plur. olisimme kellottaneet emme olisi kellottaneet
2nd plur. kellottaisitte ette kellottaisi 2nd plur. olisitte kellottaneet ette olisi kellottaneet
3rd plur. kellottaisivat eivät kellottaisi 3rd plur. olisivat kellottaneet eivät olisi kellottaneet
passive kellotettaisiin ei kellotettaisi passive olisi kellotettu ei olisi kellotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kellota älä kellota 2nd sing. ole kellottanut älä ole kellottanut
3rd sing. kellottakoon älköön kellottako 3rd sing. olkoon kellottanut älköön olko kellottanut
1st plur. kellottakaamme älkäämme kellottako 1st plur. olkaamme kellottaneet älkäämme olko kellottaneet
2nd plur. kellottakaa älkää kellottako 2nd plur. olkaa kellottaneet älkää olko kellottaneet
3rd plur. kellottakoot älkööt kellottako 3rd plur. olkoot kellottaneet älkööt olko kellottaneet
passive kellotettakoon älköön kellotettako passive olkoon kellotettu älköön olko kellotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellottanen en kellottane 1st sing. lienen kellottanut en liene kellottanut
2nd sing. kellottanet et kellottane 2nd sing. lienet kellottanut et liene kellottanut
3rd sing. kellottanee ei kellottane 3rd sing. lienee kellottanut ei liene kellottanut
1st plur. kellottanemme emme kellottane 1st plur. lienemme kellottaneet emme liene kellottaneet
2nd plur. kellottanette ette kellottane 2nd plur. lienette kellottaneet ette liene kellottaneet
3rd plur. kellottanevat eivät kellottane 3rd plur. lienevät kellottaneet eivät liene kellottaneet
passive kellotettaneen ei kellotettane passive lienee kellotettu ei liene kellotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kellottaa present kellottava kellotettava
long 1st2 kellottaakseen past kellottanut kellotettu
2nd inessive1 kellottaessa kellotettaessa agent1, 3 kellottama
instructive kellottaen negative kellottamaton
3rd inessive kellottamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kellottamasta
illative kellottamaan
adessive kellottamalla
abessive kellottamatta
instructive kellottaman kellotettaman
4th nominative kellottaminen
partitive kellottamista
5th2 kellottamaisillaan