kengittäjä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kengittää +‎ -jä

Noun[edit]

kengittäjä

  1. A farrier.

Declension[edit]

Inflection of kengittäjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kengittäjä kengittäjät
genitive kengittäjän kengittäjien
partitive kengittäjää kengittäjiä
illative kengittäjään kengittäjiin
singular plural
nominative kengittäjä kengittäjät
accusative nom. kengittäjä kengittäjät
gen. kengittäjän
genitive kengittäjän kengittäjien
kengittäjäinrare
partitive kengittäjää kengittäjiä
inessive kengittäjässä kengittäjissä
elative kengittäjästä kengittäjistä
illative kengittäjään kengittäjiin
adessive kengittäjällä kengittäjillä
ablative kengittäjältä kengittäjiltä
allative kengittäjälle kengittäjille
essive kengittäjänä kengittäjinä
translative kengittäjäksi kengittäjiksi
instructive kengittäjin
abessive kengittäjättä kengittäjittä
comitative kengittäjineen