kertoja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Etymology 1[edit]

kertoa (to tell)

Noun[edit]

kertoja

  1. narrator
  2. storyteller
Declension[edit]
Inflection of kertoja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kertoja kertojat
genitive kertojan kertojien
partitive kertojaa kertojia
illative kertojaan kertojiin
singular plural
nominative kertoja kertojat
accusative nom.? kertoja kertojat
gen. kertojan
genitive kertojan kertojien
kertojainrare
partitive kertojaa kertojia
inessive kertojassa kertojissa
elative kertojasta kertojista
illative kertojaan kertojiin
adessive kertojalla kertojilla
ablative kertojalta kertojilta
allative kertojalleˣ kertojilleˣ
essive kertojana kertojina
translative kertojaksi kertojiksi
instructive kertojin
abessive kertojatta kertojitta
comitative kertojineen
Compounds[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

kertoja

  1. Partitive plural form of kerta.

Anagrams[edit]