kerta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From a Baltic language, compare kartas.

Noun[edit]

kerta

  1. time (occasion)
    Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli yllään vaaleanpunainen puku.
    When I met him for the first time he was wearing a pink suit.
    Täällä on joka kerta yhtä hauskaa.
    Every time it's equally fun to be here.

Declension[edit]

Inflection of kerta (Kotus type 9/kala, rt-rr gradation)
nominative kerta kerrat
genitive kerran kertojen
partitive kertaa kertoja
illative kertaan kertoihin
singular plural
nominative kerta kerrat
accusative nom.? kerta kerrat
gen. kerran
genitive kerran kertojen
kertainrare
partitive kertaa kertoja
inessive kerrassa kerroissa
elative kerrasta kerroista
illative kertaan kertoihin
adessive kerralla kerroilla
ablative kerralta kerroilta
allative kerralleˣ kerroilleˣ
essive kertana kertoina
translative kerraksi kerroiksi
instructive kerroin
abessive kerratta kerroitta
comitative kertoineen

Anagrams[edit]