tarke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪ɑrke̞ˣ]
  • Hyphenation: tar‧ke

Noun[edit]

tarke

  1. (typography) diacritic

Declension[edit]

Inflection of tarke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative tarke tarkkeet
genitive tarkkeen tarkkeiden
tarkkeitten
partitive tarketta tarkkeita
illative tarkkeeseen tarkkeisiin
tarkkeihin
singular plural
nominative tarke tarkkeet
accusative nom. tarke tarkkeet
gen. tarkkeen
genitive tarkkeen tarkkeiden
tarkkeitten
partitive tarketta tarkkeita
inessive tarkkeessa tarkkeissa
elative tarkkeesta tarkkeista
illative tarkkeeseen tarkkeisiin
tarkkeihin
adessive tarkkeella tarkkeilla
ablative tarkkeelta tarkkeilta
allative tarkkeelle tarkkeille
essive tarkkeena tarkkeina
translative tarkkeeksi tarkkeiksi
instructive tarkkein
abessive tarkkeetta tarkkeitta
comitative tarkkeineen

Synonyms[edit]

Hyponyms[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]