keskitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keskittää +‎ -in

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkeskitin/, [ˈke̞s̠kit̪in]
  • Hyphenation: kes‧ki‧tin

Noun[edit]

keskitin

  1. (computing, networking) hub

Declension[edit]

Inflection of keskitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative keskitin keskittimet
genitive keskittimen keskittimien
keskitinten
partitive keskitintä keskittimiä
illative keskittimeen keskittimiin
singular plural
nominative keskitin keskittimet
accusative nom. keskitin keskittimet
gen. keskittimen
genitive keskittimen keskittimien
keskitinten
partitive keskitintä keskittimiä
inessive keskittimessä keskittimissä
elative keskittimestä keskittimistä
illative keskittimeen keskittimiin
adessive keskittimellä keskittimillä
ablative keskittimeltä keskittimiltä
allative keskittimelle keskittimille
essive keskittimenä keskittiminä
translative keskittimeksi keskittimiksi
instructive keskittimin
abessive keskittimettä keskittimittä
comitative keskittimineen

Verb[edit]

keskitin

  1. First-person singular indicative past form of keskittää.