kielevä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ -vä

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkie̯leʋæ/, [ˈkie̞̯le̞ʋæ]
  • Hyphenation: kie‧le‧vä

Adjective[edit]

kielevä (comparative kielevämpi, superlative kielevin)

  1. talkative, loquacious
  2. snarky

Declension[edit]

Inflection of kielevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kielevä kielevät
genitive kielevän kielevien
partitive kielevää kieleviä
illative kielevään kieleviin
singular plural
nominative kielevä kielevät
accusative nom. kielevä kielevät
gen. kielevän
genitive kielevän kielevien
kieleväinrare
partitive kielevää kieleviä
inessive kielevässä kielevissä
elative kielevästä kielevistä
illative kielevään kieleviin
adessive kielevällä kielevillä
ablative kielevältä kieleviltä
allative kielevälle kieleville
essive kielevänä kielevinä
translative kieleväksi kieleviksi
instructive kielevin
abessive kielevättä kielevittä
comitative kielevine