kielikorva

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli ‎(language) +‎ korva ‎(ear)

Noun[edit]

kielikorva

  1. ear for languages, Sprachgefühl (instinctive or intuitive grasp of the natural idiom of a language)

Declension[edit]

Inflection of kielikorva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kielikorva kielikorvat
genitive kielikorvan kielikorvien
partitive kielikorvaa kielikorvia
illative kielikorvaan kielikorviin
singular plural
nominative kielikorva kielikorvat
accusative nom. kielikorva kielikorvat
gen. kielikorvan
genitive kielikorvan kielikorvien
kielikorvainrare
partitive kielikorvaa kielikorvia
inessive kielikorvassa kielikorvissa
elative kielikorvasta kielikorvista
illative kielikorvaan kielikorviin
adessive kielikorvalla kielikorvilla
ablative kielikorvalta kielikorvilta
allative kielikorvalle kielikorville
essive kielikorvana kielikorvina
translative kielikorvaksi kielikorviksi
instructive kielikorvin
abessive kielikorvatta kielikorvitta
comitative kielikorvineen

See also[edit]