kielletty

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ki)

Etymology[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkielːetːy(ʔ)]
  • Hyphenation: kiel‧let‧ty

Adjective[edit]

kielletty ‎(comparative kielletympi, superlative kielletyin)

  1. forbidden, prohibited
    tupakointi kielletty = no smoking
    läpikulku kielletty = no trespassing
    kielletty hedelmä = forbidden fruit

Declension[edit]

Inflection of kielletty (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative kielletty kielletyt
genitive kielletyn kiellettyjen
partitive kiellettyä kiellettyjä
illative kiellettyyn kiellettyihin
singular plural
nominative kielletty kielletyt
accusative nom. kielletty kielletyt
gen. kielletyn
genitive kielletyn kiellettyjen
partitive kiellettyä kiellettyjä
inessive kielletyssä kielletyissä
elative kielletystä kielletyistä
illative kiellettyyn kiellettyihin
adessive kielletyllä kielletyillä
ablative kielletyltä kielletyiltä
allative kielletylle kielletyille
essive kiellettynä kiellettyinä
translative kielletyksi kielletyiksi
instructive kielletyin
abessive kielletyttä kielletyittä
comitative kiellettyine

Verb[edit]

kielletty

  1. Past passive participle of kieltää.

Anagrams[edit]