kiike

Estonian

Noun

kiike

1. partitive singular of kiik

---

North Frisian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːkə/

Verb

kiike

1. (Mooring) to look

Conjugation

Mooring conjugation of kiike

infinitive I	kiike
infinitive II	tu kiiken
infinitive III	än kiik
past participle	kiiked
imperative	kiik
	present	past
1st-person singular	ik kiik	ik kiiked
2nd-person singular	dü kiikest	dü kiikedst
3rd-person singular	hi/jü/et kiiket	hi/jü/et kiiked
1st-person dual	wat kiike	wat kiikeden
2nd-person dual	jat kiike	jat kiikeden
1st-person plural	we kiike	we kiikeden
2nd-person plural	jam kiike	jam kiikeden
3rd-person plural	ja kiike	ja kiikeden
	perfect	pluperfect
1st-person singular	ik hääw kiiked	ik häi kiiked
2nd-person singular	dü hääst kiiked	dü häist kiiked
3rd-person singular	hi/jü/et heet kiiked	hi/jü/et häi kiiked
1st-person dual	wat hääwe kiiked	wat häin kiiked
2nd-person dual	jat hääwe kiiked	jat häin kiiked
1st-person plural	we hääwe kiiked	we häin kiiked
2nd-person plural	jam hääwe kiiked	jam häin kiiked
3rd-person plural	ja hääwe kiiked	ja häin kiiked
	future
1st-person singular	ik wård kiike
2nd-person singular	dü wårst kiike
3rd-person singular	hi/jü/et wårt kiike
1st-person dual	wat wårde kiike
2nd-person dual	jat wårde kiike
1st-person plural	we wårde kiike
2nd-person plural	jam wårde kiike
3rd-person plural	ja wårde kiike