kiila

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kiila

  1. wedge
  2. (heraldry) pile

Declension[edit]

Inflection of kiila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative kiila kiilat
genitive kiilan kiilojen
partitive kiilaa kiiloja
illative kiilaan kiiloihin
singular plural
nominative kiila kiilat
accusative nom. kiila kiilat
gen. kiilan
genitive kiilan kiilojen
kiilainrare
partitive kiilaa kiiloja
inessive kiilassa kiiloissa
elative kiilasta kiiloista
illative kiilaan kiiloihin
adessive kiilalla kiiloilla
ablative kiilalta kiiloilta
allative kiilalle kiiloille
essive kiilana kiiloina
translative kiilaksi kiiloiksi
instructive kiiloin
abessive kiilatta kiiloitta
comitative kiiloineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]