kiintiö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiinteä +‎ -iö

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkiːntiø/, [ˈkiːn̪t̪iø̞]
  • Rhymes: -iːntiø
  • Syllabification: kiin‧ti‧ö

Noun[edit]

kiintiö

  1. A quota.

Declension[edit]

Inflection of kiintiö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kiintiö kiintiöt
genitive kiintiön kiintiöiden
kiintiöitten
partitive kiintiötä kiintiöitä
illative kiintiöön kiintiöihin
singular plural
nominative kiintiö kiintiöt
accusative nom. kiintiö kiintiöt
gen. kiintiön
genitive kiintiön kiintiöiden
kiintiöitten
partitive kiintiötä kiintiöitä
inessive kiintiössä kiintiöissä
elative kiintiöstä kiintiöistä
illative kiintiöön kiintiöihin
adessive kiintiöllä kiintiöillä
ablative kiintiöltä kiintiöiltä
allative kiintiölle kiintiöille
essive kiintiönä kiintiöinä
translative kiintiöksi kiintiöiksi
instructive kiintiöin
abessive kiintiöttä kiintiöittä
comitative kiintiöineen
Possessive forms of kiintiö (type valtio)
possessor singular plural
1st person kiintiöni kiintiömme
2nd person kiintiösi kiintiönne
3rd person kiintiönsä

Derived terms[edit]