kiinteä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kintedä (compare Estonian kindel, Ingrian kiintiä, Ludian kińďed, Votic tšiintiä), from the same root as kiinni with the adjectival suffix -eä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːnteæ/, [ˈk̟iːn̪t̪e̞æ]
• Rhymes: -iːnteæ
• Syllabification^(key): kiin‧te‧ä
• Hyphenation^(key): kiin‧teä

Adjective

kiinteä (comparative kiinteämpi, superlative kiintein)

1. solid, firm, rigid (in the solid state; having at least a somewhat unyielding texture or structure, tangible but difficult or impossible to change the shape of)

   kiinteä aine ― solid matter

   kiinteä taikina ― firm dough

   kiinteä muodostelma ― rigid formation

2. fixed (not changing, not able to be changed, staying the same)

   kiinteä linja ― (telephone) landline

   Lainalla on kiinteä korko.

   The loan has a fixed interest rate.

   Internet-yhteydellä on kiinteä kuukausimaksu.

   The Internet connection has a fixed monthly payment.

3. (figuratively) inseparable, essential, important

   Kansainvälisestä yhteistyöstä on tullut kiinteä osa toimintaamme.

   International cooperation has become an inseparable part of our work.

4. (law, of property) real

   kiinteä omaisuus ― real property

   kiinteä kaluste ― fixture, fitted (article of) furniture

Declension

Inflection of kiinteä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative		kiinteä	kiinteät
genitive		kiinteän	kiinteiden kiinteitten
partitive		kiinteää kiinteätä	kiinteitä
illative		kiinteään	kiinteisiin kiinteihin
		singular	plural
nominative		kiinteä	kiinteät
accusative	nom.	kiinteä	kiinteät
	gen.	kiinteän
genitive		kiinteän	kiinteiden kiinteitten kiinteäin rare
partitive		kiinteää kiinteätä	kiinteitä
inessive		kiinteässä	kiinteissä
elative		kiinteästä	kiinteistä
illative		kiinteään	kiinteisiin kiinteihin
adessive		kiinteällä	kiinteillä
ablative		kiinteältä	kiinteiltä
allative		kiinteälle	kiinteille
essive		kiinteänä	kiinteinä
translative		kiinteäksi	kiinteiksi
abessive		kiinteättä	kiinteittä
instructive		—	kiintein
comitative		—	kiinteine

Possessive forms of kiinteä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kiinteäni kiinteäni accusative nom. kiinteäni kiinteäni gen. kiinteäni genitive kiinteäni kiinteideni kiinteitteni kiinteäini rare partitive kiinteääni kiinteätäni kiinteitäni inessive kiinteässäni kiinteissäni elative kiinteästäni kiinteistäni illative kiinteääni kiinteisiini kiinteihini adessive kiinteälläni kiinteilläni ablative kiinteältäni kiinteiltäni allative kiinteälleni kiinteilleni essive kiinteänäni kiinteinäni translative kiinteäkseni kiinteikseni abessive kiinteättäni kiinteittäni instructive — — comitative — kiinteineni second-person singular possessor singular plural nominative kiinteäsi kiinteäsi accusative nom. kiinteäsi kiinteäsi gen. kiinteäsi genitive kiinteäsi kiinteidesi kiinteittesi kiinteäisi rare partitive kiinteääsi kiinteätäsi kiinteitäsi inessive kiinteässäsi kiinteissäsi elative kiinteästäsi kiinteistäsi illative kiinteääsi kiinteisiisi kiinteihisi adessive kiinteälläsi kiinteilläsi ablative kiinteältäsi kiinteiltäsi allative kiinteällesi kiinteillesi essive kiinteänäsi kiinteinäsi translative kiinteäksesi kiinteiksesi abessive kiinteättäsi kiinteittäsi instructive — — comitative — kiinteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kiinteämme kiinteämme accusative nom. kiinteämme kiinteämme gen. kiinteämme genitive kiinteämme kiinteidemme kiinteittemme kiinteäimme rare partitive kiinteäämme kiinteätämme kiinteitämme inessive kiinteässämme kiinteissämme elative kiinteästämme kiinteistämme illative kiinteäämme kiinteisiimme kiinteihimme adessive kiinteällämme kiinteillämme ablative kiinteältämme kiinteiltämme allative kiinteällemme kiinteillemme essive kiinteänämme kiinteinämme translative kiinteäksemme kiinteiksemme abessive kiinteättämme kiinteittämme instructive — — comitative — kiinteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kiinteänne kiinteänne accusative nom. kiinteänne kiinteänne gen. kiinteänne genitive kiinteänne kiinteidenne kiinteittenne kiinteäinne rare partitive kiinteäänne kiinteätänne kiinteitänne inessive kiinteässänne kiinteissänne elative kiinteästänne kiinteistänne illative kiinteäänne kiinteisiinne kiinteihinne adessive kiinteällänne kiinteillänne ablative kiinteältänne kiinteiltänne allative kiinteällenne kiinteillenne essive kiinteänänne kiinteinänne translative kiinteäksenne kiinteiksenne abessive kiinteättänne kiinteittänne instructive — — comitative — kiinteinenne third-person possessor singular plural nominative kiinteänsä kiinteänsä accusative nom. kiinteänsä kiinteänsä gen. kiinteänsä genitive kiinteänsä kiinteidensä kiinteittensä kiinteäinsä rare partitive kiinteätään kiinteäänsä kiinteätänsä kiinteitään kiinteitänsä inessive kiinteässään kiinteässänsä kiinteissään kiinteissänsä elative kiinteästään kiinteästänsä kiinteistään kiinteistänsä illative kiinteäänsä kiinteisiinsä kiinteihinsä adessive kiinteällään kiinteällänsä kiinteillään kiinteillänsä ablative kiinteältään kiinteältänsä kiinteiltään kiinteiltänsä allative kiinteälleen kiinteällensä kiinteilleen kiinteillensä essive kiinteänään kiinteänänsä kiinteinään kiinteinänsä translative kiinteäkseen kiinteäksensä kiinteikseen kiinteiksensä abessive kiinteättään kiinteättänsä kiinteittään kiinteittänsä instructive — — comitative — kiinteineen kiinteinensä

Antonyms

• (antonym(s) of “immovable”): irtain (law)

Derived terms

• kiinnetä
• kiinteistö
• kiinteys
• kiinteyttää
• kiinteytyä
• kiinteä aine
• kiinteä faasi
• kiinteä juhla
• kiinteästi
• kiintiö
• kiinto-
• kiintyä

compounds

• kiinteäkorkoinen
• kiinteämittainen
• puolikiinteä

Related terms

• kiinto-

Further reading

• “kiinteä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02