kiusattu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

kiusattu

  1. Past passive participle of kiusata.

Declension[edit]

Inflection of kiusattu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative kiusattu kiusatut
genitive kiusatun kiusattujen
partitive kiusattua kiusattuja
illative kiusattuun kiusattuihin
singular plural
nominative kiusattu kiusatut
accusative nom. kiusattu kiusatut
gen. kiusatun
genitive kiusatun kiusattujen
partitive kiusattua kiusattuja
inessive kiusatussa kiusatuissa
elative kiusatusta kiusatuista
illative kiusattuun kiusattuihin
adessive kiusatulla kiusatuilla
ablative kiusatulta kiusatuilta
allative kiusatulle kiusatuille
essive kiusattuna kiusattuina
translative kiusatuksi kiusatuiksi
instructive kiusatuin
abessive kiusatutta kiusatuitta
comitative kiusattuine

Anagrams[edit]