kohtu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Estonian[edit]

Noun[edit]

kohtu

  1. genitive singular of kohus

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *koktu (compare Estonian kõht), possibly from Proto-Finno-Permic *koktɜ (compare Udmurt кӧт (köt, belly, stomach, body cavity)).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkohtu/, [ˈko̞xt̪u]
  • Rhymes: -ohtu
  • Syllabification: koh‧tu

Noun[edit]

kohtu

  1. womb

Declension[edit]

Inflection of kohtu (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kohtu kohdut
genitive kohdun kohtujen
partitive kohtua kohtuja
illative kohtuun kohtuihin
singular plural
nominative kohtu kohdut
accusative nom. kohtu kohdut
gen. kohdun
genitive kohdun kohtujen
partitive kohtua kohtuja
inessive kohdussa kohduissa
elative kohdusta kohduista
illative kohtuun kohtuihin
adessive kohdulla kohduilla
ablative kohdulta kohduilta
allative kohdulle kohduille
essive kohtuna kohtuina
translative kohduksi kohduiksi
instructive kohduin
abessive kohdutta kohduitta
comitative kohtuineen
Possessive forms of kohtu (type valo)
possessor singular plural
1st person kohtuni kohtumme
2nd person kohtusi kohtunne
3rd person kohtunsa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Livvi[edit]

Etymology[edit]

Akin to Finnish kohta.

Noun[edit]

kohtu

  1. place