kohtu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *koktu (compare e.g. Estonian kõht), possibly from Proto-Finno-Permic *koktɜ (compare Udmurt кӧт ‎(köt, belly, stomach, body cavity)).

Noun[edit]

kohtu

  1. womb

Declension[edit]

Inflection of kohtu (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kohtu kohdut
genitive kohdun kohtujen
partitive kohtua kohtuja
illative kohtuun kohtuihin
singular plural
nominative kohtu kohdut
accusative nom. kohtu kohdut
gen. kohdun
genitive kohdun kohtujen
partitive kohtua kohtuja
inessive kohdussa kohduissa
elative kohdusta kohduista
illative kohtuun kohtuihin
adessive kohdulla kohduilla
ablative kohdulta kohduilta
allative kohdulle kohduille
essive kohtuna kohtuina
translative kohduksi kohduiksi
instructive kohduin
abessive kohdutta kohduitta
comitative kohtuineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]