konekieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kone (machine) +‎ kieli (language)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkoneˣˌkie̯li/, [ˈko̞ne̞k̚ˌkie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification: ko‧ne‧kie‧li

Noun[edit]

konekieli

  1. (computing) machine language

Declension[edit]

Inflection of konekieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative konekieli konekielet
genitive konekielen konekielten
konekielien
partitive konekieltä konekieliä
illative konekieleen konekieliin
singular plural
nominative konekieli konekielet
accusative nom. konekieli konekielet
gen. konekielen
genitive konekielen konekielten
konekielien
partitive konekieltä konekieliä
inessive konekielessä konekielissä
elative konekielestä konekielistä
illative konekieleen konekieliin
adessive konekielellä konekielillä
ablative konekieleltä konekieliltä
allative konekielelle konekielille
essive konekielenä konekielinä
translative konekieleksi konekieliksi
instructive konekielin
abessive konekielettä konekielittä
comitative konekielineen
Possessive forms of konekieli (type pieni)
possessor singular plural
1st person konekieleni konekielemme
2nd person konekielesi konekielenne
3rd person konekielensä

Derived terms[edit]

See also[edit]