korjaamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

korjata +‎ -maton

Adjective[edit]

korjaamaton (comparative korjaamattomampi, superlative korjaamattomin)

  1. unrepaired, unfixed, in disrepair

Declension[edit]

Inflection of korjaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative korjaamaton korjaamattomat
genitive korjaamattoman korjaamattomien
partitive korjaamatonta korjaamattomia
illative korjaamattomaan korjaamattomiin
singular plural
nominative korjaamaton korjaamattomat
accusative nom. korjaamaton korjaamattomat
gen. korjaamattoman
genitive korjaamattoman korjaamattomien
korjaamatontenrare
partitive korjaamatonta korjaamattomia
inessive korjaamattomassa korjaamattomissa
elative korjaamattomasta korjaamattomista
illative korjaamattomaan korjaamattomiin
adessive korjaamattomalla korjaamattomilla
ablative korjaamattomalta korjaamattomilta
allative korjaamattomalle korjaamattomille
essive korjaamattomana korjaamattomina
translative korjaamattomaksi korjaamattomiksi
instructive korjaamattomin
abessive korjaamattomatta korjaamattomitta
comitative korjaamattomine

Verb[edit]

korjaamaton

  1. Negative participle of korjata.