korvake

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ko)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kor‧va‧ke
  • Rhymes: -e
  • IPA(key): /ˈkorʋɑke(ʔ)/

Noun[edit]

korvake

  1. (botany) stipule

Declension[edit]

Inflection of korvake (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative korvakeˣ korvakkeet
genitive korvakkeen korvakkeiden
korvakkeitten
partitive korvaketta korvakkeita
illative korvakkeeseen korvakkeisiin
korvakkeihin
singular plural
nominative korvakeˣ korvakkeet
accusative nom.? korvakeˣ korvakkeet
gen. korvakkeen
genitive korvakkeen korvakkeiden
korvakkeitten
partitive korvaketta korvakkeita
inessive korvakkeessa korvakkeissa
elative korvakkeesta korvakkeista
illative korvakkeeseen korvakkeisiin
korvakkeihin
adessive korvakkeella korvakkeilla
ablative korvakkeelta korvakkeilta
allative korvakkeelleˣ korvakkeilleˣ
essive korvakkeena korvakkeina
translative korvakkeeksi korvakkeiksi
instructive korvakkein
abessive korvakkeetta korvakkeitta
comitative korvakkeineen

Derived terms[edit]