korvake

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ko)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kor‧va‧ke
  • Rhymes: -e
  • IPA(key): /ˈkorʋɑke(ʔ)/

Noun[edit]

korvake

  1. (botany) stipule

Declension[edit]

Inflection of korvake (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative korvake korvakkeet
genitive korvakkeen korvakkeiden
korvakkeitten
partitive korvaketta korvakkeita
illative korvakkeeseen korvakkeisiin
korvakkeihin
singular plural
nominative korvake korvakkeet
accusative nom. korvake korvakkeet
gen. korvakkeen
genitive korvakkeen korvakkeiden
korvakkeitten
partitive korvaketta korvakkeita
inessive korvakkeessa korvakkeissa
elative korvakkeesta korvakkeista
illative korvakkeeseen korvakkeisiin
korvakkeihin
adessive korvakkeella korvakkeilla
ablative korvakkeelta korvakkeilta
allative korvakkeelle korvakkeille
essive korvakkeena korvakkeina
translative korvakkeeksi korvakkeiksi
instructive korvakkein
abessive korvakkeetta korvakkeitta
comitative korvakkeineen

Derived terms[edit]