Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search



< kouluttaa (to train, instruct, school, educate) +‎ -ja (-er) < koulu (school)



  1. trainer (person who trains another)
  2. instructor (one who instructs)


Inflection of kouluttaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kouluttaja kouluttajat
genitive kouluttajan kouluttajien
partitive kouluttajaa kouluttajia
illative kouluttajaan kouluttajiin
singular plural
nominative kouluttaja kouluttajat
accusative nom. kouluttaja kouluttajat
gen. kouluttajan
genitive kouluttajan kouluttajien
partitive kouluttajaa kouluttajia
inessive kouluttajassa kouluttajissa
elative kouluttajasta kouluttajista
illative kouluttajaan kouluttajiin
adessive kouluttajalla kouluttajilla
ablative kouluttajalta kouluttajilta
allative kouluttajalle kouluttajille
essive kouluttajana kouluttajina
translative kouluttajaksi kouluttajiksi
instructive kouluttajin
abessive kouluttajatta kouluttajitta
comitative kouluttajineen

Usage notes[edit]

A teacher in a learning institution is usually called opettaja. A coach of a sports team or an individual is valmentaja. Typical features of the work of a person called kouluttaja include:

  • works with adults
  • teaches work-oriented skills
  • trainer-trainee relationships are relatively short
  • training is often given in temporary premises
  • a pecial case are the military instructors, which are often called kouluttaja

Coordinate terms[edit]