kukkosoittu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian[edit]

Kukkosoittu.

Etymology[edit]

From kukko (rooster) +‎ soittu (instrument). Compare Finnish kukkopilli.

Pronunciation[edit]

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkukːosoi̯tːu/, [ˈkukːŏ̞ˌs̠o̞i̯tːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkukːojˌsoi̯tːu/, [ˈkukːo̞jˌʃo̞i̯tːu]
  • Rhymes: -oi̯tːu
  • Hyphenation: kuk‧ko‧soit‧tu

Noun[edit]

kukkosoittu

  1. rooster whistle (rooster-shaped flute-like whistle)

Declension[edit]

Declension of kukkosoittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative kukkosoittu kukkosoitut
genitive kukkosoitun kukkosoittuin, kukkosoittuloin
partitive kukkosoittua kukkosoittuja, kukkosoittuloja
illative kukkosoittuu kukkosoittui, kukkosoittuloihe
inessive kukkosoituus kukkosoituis, kukkosoittulois
elative kukkosoitust kukkosoituist, kukkosoittuloist
allative kukkosoitulle kukkosoituille, kukkosoittuloille
adessive kukkosoituul kukkosoituil, kukkosoittuloil
ablative kukkosoitult kukkosoituilt, kukkosoittuloilt
translative kukkosoituks kukkosoituiks, kukkosoittuloiks
essive kukkosoittunna, kukkosoittuun kukkosoittuinna, kukkosoittuloinna, kukkosoittuin, kukkosoittuloin
exessive1) kukkosoittunt kukkosoittuint, kukkosoittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References[edit]

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215