soittu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]
Kardiona ono soittu.

Etymology 1

[edit]

From soittaa (to play) +‎ -u.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

soittu

  1. musical instrument
Declension
[edit]
Declension of soittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative soittu soitut
genitive soitun soittuin, soittuloin
partitive soittua soittuja, soittuloja
illative soittuu soittui, soittuloihe
inessive soituus soituis, soittulois
elative soitust soituist, soittuloist
allative soitulle soituille, soittuloille
adessive soituul soituil, soittuloil
ablative soitult soituilt, soittuloilt
translative soituks soituiks, soittuloiks
essive soittunna, soittuun soittuinna, soittuloinna, soittuin, soittuloin
exessive1) soittunt soittuint, soittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Derived terms
[edit]

Etymology 2

[edit]

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

[edit]

Participle

[edit]

soittu

  1. past passive participle of sottia
Declension
[edit]
Declension of soittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative soittu soitut
genitive soitun soittuin, soittuloin
partitive soittua soittuja, soittuloja
illative soittuu soittui, soittuloihe
inessive soituus soituis, soittulois
elative soitust soituist, soittuloist
allative soitulle soituille, soittuloille
adessive soituul soituil, soittuloil
ablative soitult soituilt, soittuloilt
translative soituks soituiks, soittuloiks
essive soittunna, soittuun soittuinna, soittuloinna, soittuin, soittuloin
exessive1) soittunt soittuint, soittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 536