kukko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kukkoi.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kukko

  1. A cock, rooster

Declension[edit]

Inflection of kukko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kukko kukot
genitive kukon kukkojen
partitive kukkoa kukkoja
illative kukkoon kukkoihin
singular plural
nominative kukko kukot
accusative nom.? kukko kukot
gen. kukon
genitive kukon kukkojen
partitive kukkoa kukkoja
inessive kukossa kukoissa
elative kukosta kukoista
illative kukkoon kukkoihin
adessive kukolla kukoilla
ablative kukolta kukoilta
allative kukolleˣ kukoilleˣ
essive kukkona kukkoina
translative kukoksi kukoiksi
instructive kukoin
abessive kukotta kukoitta
comitative kukkoineen

Votic[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kukkoi.

Noun[edit]

kukko ‎(genitive kukoo, partitive [please provide])

  1. rooster

Inflection[edit]

This noun needs an inflection-table template.

Synonyms[edit]

References[edit]

  • "kukko" in Vadja keele sõnaraamat