kuulo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From kuulla +‎ -o.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkuːlo/, [ˈkuːlo̞]
  • Rhymes: -uːlo
  • Syllabification(key): kuu‧lo

Noun[edit]

kuulo

  1. The sense of hearing.

Declension[edit]

Inflection of kuulo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kuulo kuulot
genitive kuulon kuulojen
partitive kuuloa kuuloja
illative kuuloon kuuloihin
singular plural
nominative kuulo kuulot
accusative nom. kuulo kuulot
gen. kuulon
genitive kuulon kuulojen
partitive kuuloa kuuloja
inessive kuulossa kuuloissa
elative kuulosta kuuloista
illative kuuloon kuuloihin
adessive kuulolla kuuloilla
ablative kuulolta kuuloilta
allative kuulolle kuuloille
essive kuulona kuuloina
translative kuuloksi kuuloiksi
instructive kuuloin
abessive kuulotta kuuloitta
comitative kuuloineen
Possessive forms of kuulo (type valo)
possessor singular plural
1st person kuuloni kuulomme
2nd person kuulosi kuulonne
3rd person kuulonsa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Noun[edit]

kuulo (genitive kuulon, partitive kuuluo)

  1. the sense of hearing