lähete

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Verb[edit]

lähete

  1. Second-person plural present form of minema.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

lähettää +‎ -e

Noun[edit]

lähete

  1. referral

Declension[edit]

Inflection of lähete (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative lähete lähetteet
genitive lähetteen lähetteiden
lähetteitten
partitive lähetettä lähetteitä
illative lähetteeseen lähetteisiin
lähetteihin
singular plural
nominative lähete lähetteet
accusative nom. lähete lähetteet
gen. lähetteen
genitive lähetteen lähetteiden
lähetteitten
partitive lähetettä lähetteitä
inessive lähetteessä lähetteissä
elative lähetteestä lähetteistä
illative lähetteeseen lähetteisiin
lähetteihin
adessive lähetteellä lähetteillä
ablative lähetteeltä lähetteiltä
allative lähetteelle lähetteille
essive lähetteenä lähetteinä
translative lähetteeksi lähetteiksi
instructive lähettein
abessive lähetteettä lähetteittä
comitative lähetteineen

Anagrams[edit]