löytäjä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

löytää ‎(to find, discover) +‎ -jä ‎(-er)

Noun[edit]

löytäjä

  1. finder (one who finds)
    löytäjä saa pitää
    finders, keepers

Declension[edit]

Inflection of löytäjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative löytäjä löytäjät
genitive löytäjän löytäjien
partitive löytäjää löytäjiä
illative löytäjään löytäjiin
singular plural
nominative löytäjä löytäjät
accusative nom. löytäjä löytäjät
gen. löytäjän
genitive löytäjän löytäjien
löytäjäinrare
partitive löytäjää löytäjiä
inessive löytäjässä löytäjissä
elative löytäjästä löytäjistä
illative löytäjään löytäjiin
adessive löytäjällä löytäjillä
ablative löytäjältä löytäjiltä
allative löytäjälle löytäjille
essive löytäjänä löytäjinä
translative löytäjäksi löytäjiksi
instructive löytäjin
abessive löytäjättä löytäjittä
comitative löytäjineen