liete

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Dutch[edit]

Verb[edit]

liete

  1. (archaic) singular past subjunctive of laten

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *leet'ek. Akin to Estonian leede, Ingrian leede, Livonian līedõg, Ludian ľiete, Veps lete (sand), Võro leedeq, and also to Karelian lieto (sand).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈlie̯teˣ/, [ˈlie̞̯t̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iete
  • Syllabification: lie‧te

Noun[edit]

liete

  1. silt
  2. sludge
  3. slurry

Declension[edit]

Inflection of liete (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative liete lietteet
genitive lietteen lietteiden
lietteitten
partitive lietettä lietteitä
illative lietteeseen lietteisiin
lietteihin
singular plural
nominative liete lietteet
accusative nom. liete lietteet
gen. lietteen
genitive lietteen lietteiden
lietteitten
partitive lietettä lietteitä
inessive lietteessä lietteissä
elative lietteestä lietteistä
illative lietteeseen lietteisiin
lietteihin
adessive lietteellä lietteillä
ablative lietteeltä lietteiltä
allative lietteelle lietteille
essive lietteenä lietteinä
translative lietteeksi lietteiksi
instructive liettein
abessive lietteettä lietteittä
comitative lietteineen
Possessive forms of liete (type hame)
possessor singular plural
1st person lietteeni lietteemme
2nd person lietteesi lietteenne
3rd person lietteensä

Italian[edit]

Adjective[edit]

liete

  1. feminine plural of lieto

Anagrams[edit]