maantie

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of maan (country's) +‎ tie (road).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑːnˌtie̯/, [ˈmɑːnˌt̪ie̞̯]
  • Rhymes: -ie
  • Syllabification: maan‧tie

Noun[edit]

maantie

  1. highway, public road

Declension[edit]

Inflection of maantie (Kotus type 19/suo, no gradation)
nominative maantie maantiet
genitive maantien maanteiden
maanteitten
partitive maantietä maanteitä
illative maantiehen maanteihin
singular plural
nominative maantie maantiet
accusative nom. maantie maantiet
gen. maantien
genitive maantien maanteiden
maanteitten
partitive maantietä maanteitä
inessive maantiessä maanteissä
elative maantiestä maanteistä
illative maantiehen maanteihin
adessive maantiellä maanteillä
ablative maantieltä maanteiltä
allative maantielle maanteille
essive maantienä maanteinä
translative maantieksi maanteiksi
instructive maantein
abessive maantiettä maanteittä
comitative maanteineen
Possessive forms of maantie (type suo)
possessor singular plural
1st person maantieni maantiemme
2nd person maantiesi maantienne
3rd person maantiensä

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]