maantie

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ma)

Etymology[edit]

Compound of maan ‎(country's) +‎ tie ‎(road).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑːnˌtie(ʔ)/
  • Hyphenation: maan‧tie

Noun[edit]

maantie

  1. road

Declension[edit]

Inflection of maantie (Kotus type 19/suo, no gradation)
nominative maantie maantiet
genitive maantien maanteiden
maanteitten
partitive maantietä maanteitä
illative maantiehen maanteihin
singular plural
nominative maantie maantiet
accusative nom. maantie maantiet
gen. maantien
genitive maantien maanteiden
maanteitten
partitive maantietä maanteitä
inessive maantiessä maanteissä
elative maantiestä maanteistä
illative maantiehen maanteihin
adessive maantiellä maanteillä
ablative maantieltä maanteiltä
allative maantielle maanteille
essive maantienä maanteinä
translative maantieksi maanteiksi
instructive maantein
abessive maantiettä maanteittä
comitative maanteineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]