meänkieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Meänkieli and meän kieli

Finnish[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology[edit]

From Meänkieli meän (our) + kieli (language).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈme̞.æŋkie̞li]
  • Rhymes: -ieli
  • Hyphenation: me‧än‧kie‧li

Alternative forms[edit]

Noun[edit]

meänkieli

  1. Meänkieli.

Declension[edit]

Inflection of meänkieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative meänkieli
genitive meänkielen
partitive meänkieltä
illative meänkieleen
singular plural
nominative meänkieli
accusative nom. meänkieli
gen. meänkielen
genitive meänkielen
partitive meänkieltä
inessive meänkielessä
elative meänkielestä
illative meänkieleen
adessive meänkielellä
ablative meänkieleltä
allative meänkielelle
essive meänkielenä
translative meänkieleksi
instructive
abessive meänkielettä
comitative

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]


Meänkieli[edit]

Noun[edit]

meänkieli

  1. Meänkieli

Swedish[edit]

Swedish Wikipedia has an article on:
Wikipedia sv

Etymology[edit]

From Meänkieli meänkieli.

Noun[edit]

meänkieli c

  1. Meänkieli (language)

Synonyms[edit]