ministeri

Catalan

Etymology

Borrowed from Latin ministerium.

Pronunciation

• IPA^(key): (Central, Balearic, Valencia) [mi.nisˈtɛ.ɾi]

Noun

ministeri m (plural ministeris)

1. ministry

Related terms

• ministerial
• ministre

Further reading

• “ministeri” in Diccionari de la llengua catalana, segona edició, Institut d’Estudis Catalans.
• “ministeri”, in Gran Diccionari de la Llengua Catalana, Grup Enciclopèdia Catalana, 2024
• “ministeri” in Diccionari normatiu valencià, Acadèmia Valenciana de la Llengua.
• “ministeri” in Diccionari català-valencià-balear, Antoni Maria Alcover and Francesc de Borja Moll, 1962.

Finnish

Etymology

From Swedish minister, from Latin minister.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈministeri/, [ˈminis̠ˌte̞ri]
• Rhymes: -eri
• Syllabification^(key): mi‧nis‧te‧ri

Noun

ministeri

1. a minister (member of the Cabinet)
2. an honorary title of the second rank granted by the President of Finland

Declension

Inflection of ministeri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		ministeri	ministerit
genitive		ministerin	ministerien ministereiden ministereitten
partitive		ministeriä	ministereitä ministerejä
illative		ministeriin	ministereihin
		singular	plural
nominative		ministeri	ministerit
accusative	nom.	ministeri	ministerit
	gen.	ministerin
genitive		ministerin	ministerien ministereiden ministereitten
partitive		ministeriä	ministereitä ministerejä
inessive		ministerissä	ministereissä
elative		ministeristä	ministereistä
illative		ministeriin	ministereihin
adessive		ministerillä	ministereillä
ablative		ministeriltä	ministereiltä
allative		ministerille	ministereille
essive		ministerinä	ministereinä
translative		ministeriksi	ministereiksi
abessive		ministerittä	ministereittä
instructive		—	ministerein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ministeri (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ministerini ministerini accusative nom. ministerini ministerini gen. ministerini genitive ministerini ministerieni ministereideni ministereitteni partitive ministeriäni ministereitäni ministerejäni inessive ministerissäni ministereissäni elative ministeristäni ministereistäni illative ministeriini ministereihini adessive ministerilläni ministereilläni ablative ministeriltäni ministereiltäni allative ministerilleni ministereilleni essive ministerinäni ministereinäni translative ministerikseni ministereikseni abessive ministerittäni ministereittäni instructive — — comitative — ministereineni second-person singular possessor singular plural nominative ministerisi ministerisi accusative nom. ministerisi ministerisi gen. ministerisi genitive ministerisi ministeriesi ministereidesi ministereittesi partitive ministeriäsi ministereitäsi ministerejäsi inessive ministerissäsi ministereissäsi elative ministeristäsi ministereistäsi illative ministeriisi ministereihisi adessive ministerilläsi ministereilläsi ablative ministeriltäsi ministereiltäsi allative ministerillesi ministereillesi essive ministerinäsi ministereinäsi translative ministeriksesi ministereiksesi abessive ministerittäsi ministereittäsi instructive — — comitative — ministereinesi first-person plural possessor singular plural nominative ministerimme ministerimme accusative nom. ministerimme ministerimme gen. ministerimme genitive ministerimme ministeriemme ministereidemme ministereittemme partitive ministeriämme ministereitämme ministerejämme inessive ministerissämme ministereissämme elative ministeristämme ministereistämme illative ministeriimme ministereihimme adessive ministerillämme ministereillämme ablative ministeriltämme ministereiltämme allative ministerillemme ministereillemme essive ministerinämme ministereinämme translative ministeriksemme ministereiksemme abessive ministerittämme ministereittämme instructive — — comitative — ministereinemme second-person plural possessor singular plural nominative ministerinne ministerinne accusative nom. ministerinne ministerinne gen. ministerinne genitive ministerinne ministerienne ministereidenne ministereittenne partitive ministeriänne ministereitänne ministerejänne inessive ministerissänne ministereissänne elative ministeristänne ministereistänne illative ministeriinne ministereihinne adessive ministerillänne ministereillänne ablative ministeriltänne ministereiltänne allative ministerillenne ministereillenne essive ministerinänne ministereinänne translative ministeriksenne ministereiksenne abessive ministerittänne ministereittänne instructive — — comitative — ministereinenne third-person possessor singular plural nominative ministerinsä ministerinsä accusative nom. ministerinsä ministerinsä gen. ministerinsä genitive ministerinsä ministeriensä ministereidensä ministereittensä partitive ministeriään ministeriänsä ministereitään ministerejään ministereitänsä ministerejänsä inessive ministerissään ministerissänsä ministereissään ministereissänsä elative ministeristään ministeristänsä ministereistään ministereistänsä illative ministeriinsä ministereihinsä adessive ministerillään ministerillänsä ministereillään ministereillänsä ablative ministeriltään ministeriltänsä ministereiltään ministereiltänsä allative ministerilleen ministerillensä ministereilleen ministereillensä essive ministerinään ministerinänsä ministereinään ministereinänsä translative ministerikseen ministeriksensä ministereikseen ministereiksensä abessive ministerittään ministerittänsä ministereittään ministereittänsä instructive — — comitative — ministereineen ministereinensä

Derived terms

• ministeristö
• ministeriys
• ministeriö

 

compounds

• alueministeri
• ammattiministeri
• ammattiministeristö
• apulaisministeri
• asuntoministeri
• elinkeinoministeri
• eurooppaministeri
• finanssiministeri
• hallintoministeri
• kansliaministeri
• kauppaministeri
• kehitysministeri
• kehitysyhteistyöministeri
• kulttuuriministeri
• kuntaministeri
• liikenneministeri
• maa- ja metsätalousministeri
• maatalousministeri
• metsätalousministeri
• ministerikausi
• ministerikierros
• ministerikokous
• ministerilista
• ministerineuvos
• ministerineuvosto
• ministerinleike
• ministerinpaikka
• ministerinsalkku
• ministerinvaihdos
• ministerinvirka
• ministeriryhmä
• ministerivaliokunta
• ministerivaltiosihteeri
• ministerivastuu
• ministerivierailu
• naisministeri
• oikeusministeri
• opetusministeri
• perheministeri
• peruspalveluministeri
• puolustusministeri
• pääministeri
• rahaministeri
• sisäasiainministeri
• sisäministeri
• sosiaaliministeri
• sotaministeri
• teollisuusministeri
• terveysministeri
• työministeri
• työvoimaministeri
• ulkoasiainministeri
• ulkomaankauppaministeri
• ulkoministeri
• urheiluministeri
• valtioministeri
• valtiovarainministeri
• vastuuministeri
• veroministeri
• viestintäministeri
• ympäristöministeri

 

Further reading

• “ministeri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• siirtimen

Greenlandic

Etymology

Danish minister

Noun

ministeri (plural ministerit)

1. minister

Italian

Noun

ministeri m

1. plural of ministero

Anagrams

• intermisi

Sicilian

Noun

ministeri

1. plural of ministeru