myönteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb myöntää.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: myön‧tei‧nen

Adjective[edit]

myönteinen ‎(comparative myönteisempi, superlative myönteisin)

  1. positive (inspiring positive reactions).
  2. favourable/favorable:
    Myönteinen vastaus.
    A favourable answer.
  3. affirmative.

Declension[edit]

Inflection of myönteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative myönteinen myönteiset
genitive myönteisen myönteisten
myönteisien
partitive myönteistä myönteisiä
illative myönteiseen myönteisiin
singular plural
nominative myönteinen myönteiset
accusative nom. myönteinen myönteiset
gen. myönteisen
genitive myönteisen myönteisten
myönteisien
partitive myönteistä myönteisiä
inessive myönteisessä myönteisissä
elative myönteisestä myönteisistä
illative myönteiseen myönteisiin
adessive myönteisellä myönteisillä
ablative myönteiseltä myönteisiltä
allative myönteiselle myönteisille
essive myönteisenä myönteisinä
translative myönteiseksi myönteisiksi
instructive myönteisin
abessive myönteisettä myönteisittä
comitative myönteisine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]