positiivinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Latin positivus, probably via Swedish positiv, +‎ -inen.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈpositiːʋinen/, [ˈpo̞s̠iˌt̪iːʋine̞n]
  • Rhymes: -iːʋinen
  • Syllabification: po‧si‧tii‧vi‧nen

Adjective[edit]

positiivinen (comparative positiivisempi, superlative positiivisin)

  1. (physics) Having positive charge.
  2. Positive (inspiring positive reactions).

Declension[edit]

Inflection of positiivinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative positiivinen positiiviset
genitive positiivisen positiivisten
positiivisien
partitive positiivista positiivisia
illative positiiviseen positiivisiin
singular plural
nominative positiivinen positiiviset
accusative nom. positiivinen positiiviset
gen. positiivisen
genitive positiivisen positiivisten
positiivisien
partitive positiivista positiivisia
inessive positiivisessa positiivisissa
elative positiivisesta positiivisista
illative positiiviseen positiivisiin
adessive positiivisella positiivisilla
ablative positiiviselta positiivisilta
allative positiiviselle positiivisille
essive positiivisena positiivisina
translative positiiviseksi positiivisiksi
instructive positiivisin
abessive positiivisetta positiivisitta
comitative positiivisine
Possessive forms of positiivinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person positiiviseni positiivisemme
2nd person positiivisesi positiivisenne
3rd person positiivisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]