mykkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Front vocalic variant of Proto-Finnic *mukka (compare tuhma (naughty) ~ tyhmä (stupid)). Ultimately borrowed from Proto-Indo-European *muH-ko-, compare Sanskrit मूक (muka, mute).[1]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmykːæ/, [ˈmykːæ]
  • Rhymes: -ykːæ
  • Hyphenation: myk‧kä

Adjective[edit]

mykkä (comparative mykempi, superlative mykin)

  1. mute

Declension[edit]

Inflection of mykkä (Kotus type 10/koira, kk-k gradation)
nominative mykkä mykät
genitive mykän mykkien
partitive mykkää mykkiä
illative mykkään mykkiin
singular plural
nominative mykkä mykät
accusative nom. mykkä mykät
gen. mykän
genitive mykän mykkien
mykkäinrare
partitive mykkää mykkiä
inessive mykässä mykissä
elative mykästä mykistä
illative mykkään mykkiin
adessive mykällä mykillä
ablative mykältä mykiltä
allative mykälle mykille
essive mykkänä mykkinä
translative mykäksi mykiksi
instructive mykin
abessive mykättä mykittä
comitative mykkine
Possessive forms of mykkä (type koira)
possessor singular plural
1st person mykkäni mykkämme
2nd person mykkäsi mykkänne
3rd person mykkänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

References[edit]