näre

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: nare and nære

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: nä‧re
  • Rhymes: -ære
  • IPA(key): [ˈnære]

Noun[edit]

näre

  1. young spruce

Declension[edit]

Inflection of näre (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative näre näreet
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
singular plural
nominative näre näreet
accusative nom. näre näreet
gen. näreen
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
inessive näreessä näreissä
elative näreestä näreistä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
adessive näreellä näreillä
ablative näreeltä näreiltä
allative näreelle näreille
essive näreenä näreinä
translative näreeksi näreiksi
instructive närein
abessive näreettä näreittä
comitative näreineen

Hypernyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Swedish[edit]

Adjective[edit]

näre

  1. absolute definite natural masculine form of nära.