normaalius

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

normaali +‎ -uus

Noun[edit]

normaalius

  1. normality

Declension[edit]

Inflection of normaalius (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative normaalius normaaliudet
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
illative normaaliuteen normaaliuksiin
singular plural
nominative normaalius normaaliudet
accusative nom.? normaalius normaaliudet
gen. normaaliuden
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
inessive normaaliudessa normaaliuksissa
elative normaaliudesta normaaliuksista
illative normaaliuteen normaaliuksiin
adessive normaaliudella normaaliuksilla
ablative normaaliudelta normaaliuksilta
allative normaaliudelle normaaliuksille
essive normaaliutena normaaliuksina
translative normaaliudeksi normaaliuksiksi
instructive normaaliuksin
abessive normaaliudetta normaaliuksitta
comitative normaaliuksineen